Muistoja Galdarista Gran Canarialta

Kiirehdimme Kaarinan kanssa Canteraksen rantaa pitkin kohti Alfredo Krausin auditoriota.  Muitakin juoksijoita oli paljon, mutta taisimme olla ainoat, joiden päämäärä oli ehtiä Galdariin menevään bussiin. Jos myöhästyisimme, saisimme odottaa tunnin pysäkillä.

Ehdimme suunnittelemaamme bussiin ja päädyimme asianmukaisesti Galdarin bussiasemalle. Totesimme sen olevan kaupungin laidalle. Kohteemme Cueva Pintada oli jossain kaupungin keskustassa. Olin käynyt siellä jo kahdesti aikaisemminkin, mutta en ollut koskaan ennen liikkunut Gáldarissa bussilla ja kävellen.

Bussinkuljettaja neuvoi suuntaa: ” Tuota katua ylös, sitten oikealle ja sitten kun näette kirkon, jatkatte sitä katua ylöspäin. Museo on aivan kirkon vieressä”.

Kolmea prinsessaa esittävän patsaan
on veistänyt galdarilainen
Juan Bogres Linares

Kävelimme osoitettuun suuntaan. Kadunkulmassa seisoi patsas, jonka kuvasin maamerkiksi. Sitten käännyimme oikealle. Katu oli mielestäni kapea noin tärkeäksi kaduksi. Ehkä olimme sittenkin eksyneet. Kysyimme tietä uudelleen, ja taas puhuttiin kirkosta. Aikamme kuljettuamme kirkko näkyi vähän matkan päässä.

Kirkon vierellä yritin muistella mihin päin piti katsoa, jotta näkyisi Arkeologisen museon sisäänkäynti. Poikkesimme sitä ennen kuitenkin kirkossa, koska se oli niin sopivasti ”matkan varressa”.

Cueva Pintada – "maalattu luola" on museo, jonka kätkee sisälleen muistot Galdarin entisistä asukkaista ajalta ennen saaren valloitusta ja jonkun aikaa sen jälkeen.

Cueva Pintada

Meitä, jotka halusimme nähdä luolan tänään aamupäivän ensimmäisenä aukiolotuntina oli ainoastaan kolme. Kaksi ”turistia”, eli Kaarina ja minä ja yksi paikallinen. Museo-opas aukaisi meille oven.

Menimme sisälle ja meidät ohjattiin istumaan puolikaaren muotoon sijoitetuille penkeille. Saimme  3/D lasit ja edessä olevalle kankaalle heijastetiin kertomus paikasta, Agáldarista, ennen kastilialaisten valloittajien tuloa.

Armindan patsas
vastapäätä museon ovea
Tekijä galdarilainen kuvanveistäjä
 Diego Higueras

Tarina oli tuttu jo parilta aikaisemmalta käynniltä. Silti tunsin, miten suru täytti olemukseni ja silmiin tulivat kyyneleet katsoessani ja kuunnellessani saaren alkuperäisväestön kohtalosta valloituksen yhteydessä ja sen jälkeen. Kertoja oli Catalina de Guzman, kauan sitten Gáldarissa asunut nainen. Hän oli alueen entisen hallitsijan tytär, joka naitettiin valloittaja soturille ja kastettiin kristinuskoon, jolloin hän sai uuden nimen. Nyt Catalina muisteli nuoruuttaan, perhettään ja kokemuksiaan Agaldarissa, silloin kun hänen nimensä vielä oli Arminda.

Audiovisuaalisen esityksen jälkeen siirryimme kaivausalueelle. Katselimme jäänteitä entisistä asuinsijoista. Kävimme luolantapaisissa tiloissa, joissa kuvattiin millaista alueen asukkaiden elinympäristön arvellaan näyttäneen.

Kulkiessamme  arkeologisen alueen läpi. ja ottaessani kuvia ja mietin samalla miten ns. siviilisaatio ja uskonto ovat tuhonneet kaiken entisen. Hyvästä vai pahastako lie ollut.

Vierailu Cueva Pintadassa kesti runsaan tunnin. 

Muita nähtävyyksiä – suuri lohikäärmepuu ja entinen kunnanvaltuuston istuntosali 

Luolavierailun jälkeen palasimme torille. Museon vieressä näytti olevan turisti-infopiste. Siellä voisi olla jotain löydettävää. Ja niin olikin. Tavanomaisen kaupunginkartan ja muutaman esitteen lisäksi saimme kuulla infopisteen seinän takana olevasta patiosta, jolla kasvaa erikoinen Gáldarin lohikäärmepuu.

Kasvi oli suuri ja suuruudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, erityisen koristeellisen näköinen. Se on saanut kasvaa kaikessa rauhassa ympäröivien rakennusten suojaamana jo useita satoja vuosia. Sen istutusvuodeksi mainitaan 1718.

Lohikäärmepuun vierestä siirryimme entiseen kunnanvaltuuston istuntosaliin (Casas consistoriales), joka on nykyään museo. Koko sisustus on entisöity ja korjattu viimeisten vuosien aikana. Katossa on mahtavankokoinen taideteos, suuri, ympyräksi kääriytynyt käärme. Kiertelimme salin eri puolilla etsimässä sopivia kuvakulmia. Halusimme koko käärmeen samaan kuvaan.

Pyhän Jaakon kirkko – alkuperäisväestön pyhällä paikalla

Museon jälkeen vaelsimme takaisin kirkkoon. Gáldarin virallinen nimi on ”Villa de Santiago de los Caballeros de Gáldar”. Nimi Santiago (pyhä Jaakko) esiintyy luonnollisesti myös tämän Galdarin seurakunnan kirkon nimessä (Iglesia Santiago Apostol). Tässä apostoli Jaakolle, eli pyhälle Jaakolle omistetussa kirkossa on mm. useita tunnetun 1700-luvun grankanarialaisen kuvanveistäjän José Miguel Luján Perezin töitä. Kirkossa on tallella vanha, vihreä,  kivinen kastemalja. Siitä kastettiin aikoinaan, enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti Agálgarin voitetut alkuperäisasukkaat.

Sillä paikalla, missä  kirkko sijaitsee, oli ennen valloitusta Agáldarin kuninkaan – guanartemen - palatsi ja pyhäkkö. Valloituksen jälkeen pakanoiden rakennusten päälle rakennettiin kirkko. Aivan ensimmäinen kirkollinen rakennus valmistui kuitenkin jo ennen saaren valloitusta, mikä tapahtui vuonna 1483. Ensimmäinen, yksinkertainen pyhän Jaakon kirkko, valmistui vuonna 1496.  Asukamäärän lisääntyessä Gáldarissa, aloitettiin uuden ja huomattavasti suuremman kirkon rakentaminen tälle paikalle vuonna 1778. Kirkko valmistui vuonna 1824 juuri parahiksi pyhän Jaakon päivän juhlaan 24. heinäkuuta. Varsinaisesta pyhän Jaakon päivästä, heinäkuun 25:sta on tullut pyhiinvaelluspäivä, jolloin tämä Gáldarin kirkko on pyhiinvaelluskohde.

Galdárin pyhän Jaakon kirkkon kuuluu samaan ”ketjuun” kuin Compostelan pyhän Jaakon kirkko – Santiago de Compostela, Galdarin kirkko on Kanarian saarten ensimmäinen ja ainoa jakobiininen kirkko. Viimeisin paavin antama siunas kirkolle on peräisin vuodelta 1992.

Vilkasta torielämää torstaisin

Lähtiessämme Las Palmasista, emme aavistaneet, että joutuisimme Gáldarin Plaza de Santiagolle keskelle vilkasta torielämää.

Kiertelimme katselemassa tarjontaa. Paikallisista tuotteista mielenkiintoisimpia olivat mielestäni alueen juustot. Torilla oli viljelijöitä, kiinalaisten tuotteiden, aloe veran, CD:n, uusien ja vanhojen vaatteiden ym myyjiä. Yhdessä kojussa myytiin kolmella eurolla 12 paria varvassukkia. Ostimme kumpikin oman pakettimme ja päätimme jakaa iloiset sukat ystävillemme.

Istuimme vielä hetkeksi torin laidalla olevaan kahvilaan. Tilasimme juomisemme ja kummallekin oman, suuren leivoksen, jotka sitten puolitimme keskenämme ilon jakamiseksi.

Mutkien kautta bussiautoasemalle

Kahvin jälkeen oli aika lähteä etsimään bussiasemaa. Suuntasimme torin nurkkaan, kirkon ohi ja katua alaspäin. Vähitellen totesimme, ettemme olleet nähneet kadun varrella olevia taloja tullessamme. Vaikutti siltä, että olimme menossa aivan väärään suuntaan.

Poikkesimme lähistöllä olevassa lastentarhassa kysymässä tietä. Saimme kävelylle uuden suunnan. Meidän oli palattava takaisin torille, ja lähdettävä kulkemaan päinvastaiseen suuntaan. Siellä ”oikealla” poistumisnurkalla totesimme, että etsimämme katu lähti aivan sen kahvilan vierestä, missä olimme aikaisemmin istuneet.

Takaseinän maalaus on  nimeltään
"Alfarera" (Ruukuntekijä.
Sen maalaaja on galdarilainen
taiteilija Antonio Padron.

Katu oli leveä ja vilkkaasti liikennöity. Sen varrella oli Gáldarin kauppahalli. Hallin oven vieressä ulkopuolla istui nainen myymässä aamuyöllä pyydystettyjä sardiineja. Juttelimme hetkisen, mutta emme ostaneet, koska hotellissa ei  ollut mahdollista tehdä sardiineille yhtään mitään.

Hallissa kiinnittivät huomiota oven vieressä olevat patsaat ja takaseinää koristava maalaus.

Katu vei todella suoraan bussiasemalle. Tapasimme vielä uudestaan saman patsaan, jonka kohdalta olimme aamulla kääntyneet oikealle, sen sijaan, että olisimme jatkaneet suoraan.

Eksymällä näyttää löytävän uusia teitä ja näkymiä.

Bussi Las Palmasiin oli juuri lähdössä kun tulimme bussiasemalle.

Kuvani Gáldarista

Helmikuu 2013 © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Muita Gran Canariaan liittyviä juttujani:

• Gran Canarian alkuperäismerkintäoikeusalue
• Kasvitieteilijän syntymäpäivä 
• Teror, Neitsyt ja Mänty
• Rantaseikkailua Gran Canarialla
• Viera y Clavijon kasvitieteellisessä puuharhassa Gran Canarialla
• Gran Canarialla on käärmeitä
• Mäntyneitsyen suojelijoiden talo Terorissa
• Terorin Mäntyneitsyen yksityistiloissa 
• Teresa de Bolivarin tori Terorissa