Neitsyen kaivo |
Lähestyessäni Candelarian keskustaa kiertelen katselemassa kaupungin sataman puoleista rantaa. Joudun vähitellen pienen kappelin vieren. En ole käynyt sitä katsomassa ennen. Arvelin sen olevan Neitsyen kaivo. .
Tämä kaivo, jossa ei enää ole vettä, on joskus ollut tärkeä paikka, Kaupungin asukkaat hakivat siitä juomavetensä. Neitsyttä katsomaan tulleet pyhiinvaeltajat poikkesivat sammuttamaan sinne janonsa.
Tajusin että tämä ei ollut kaivo, vaan kalastajien suojelushahmon Virgen del Carmen kappeli. Sen vieressä on yksinkertaisten kalastajaveneiden pienoismalleja. Ilmeisesti ne ovat jonkinlainen kunnianosoitus tälle neitsyelle.
Kaivoa en sen sijaan onnistunut löytämään.
Mustekala ja katkarapuja |
Satamarannassa on väkeä uimassa rantavedessä, huolimatta siitä, että se näyttää likaiselta.
Pienen kivilaiturin/aallonmurtajan päästä on hyvä ihailla ympäröiviä näkymiä, venesatamaa, merta, kaupunkia ja kauempana näkyvää Candelarian basilikaa. Ranta-aukion laidassa olevasta kioskista voi ostaa kahvia, virvokkeita ja churroja. Pöydät ovat varatut. Monet nauttivat täällä aamiaistaan.
Candelarian kaupungintalo |
Oikealle, kadun toiselle puolen jää kävelykatu, jolla on useita baareja. Jatkan kadun päässä olevaan kirjastoon. Haluan katsoa löytyisikö sieltä Umberto Econ viimeisin kirja, joka kertoo prahalaisesta hautausmaasta. Kirja löytyy ja palaan rantakadulle.
Parin kadunkulman päässä oikealla puolella sijaitsee kaupungin virastotalo. Sen julkisivua koristavat suuret spiraalinmuotoiset simpukkapatsaat.
Candelarian turistitoimisto |
Muutaman metrin päässä oikealla on katu, joka johtaa bussipysäkeille. Hieman viistosti vasemmalle avautuu Candelarian Neitsyen basilikalle johtava kävelykatu.
Pyhimyskuvien myymälä |
Guanchiruhtinaat rivissä |
Basilikan torin laidalla on useita baareja. Istun merenpuoleisimpaan pöytään ja tilaan teetä. Näissä baareissa on korkeampi hintataso kuin kadun alkupään baareissa. Asiakkaat ovat pääasiallisesti ulkomaisia turisteja.
Torin merenpuoleisella reunalla seisoo yhdeksän bronssista valettua kuvapatsasta. Ne esittävät niitä guanchiruhtinaita, jotka hallitsivat saarella valloittajien tullessa tänne 1490-luvulla. Tämän Güímarin laakson kuningas oli nimeltään Añaterve. Kuvanveistäjä José Abad on sijoittanut kaksi kyyhkystä istumaan hänen komentosauvalleen, rauhan kyyhkyset entisen rauhanjoukkojen johtajan muistoksi.
Otan pöydästä kuvan torin toisella puolen olevasta mahtavasta basilikasta. Arkielämän raadollisuus tulee mukaan, eli torin reunalla olevat roskasäiliöt ja ryhmä turisteja.
Jatkan matkaani torin yli. Nousen kirkon päädyn kohdalta portaita ylös.
Savipajan myymälä |
Olen matkalla savipajaan, joka sijaitsee hieman ylempänä vanhassa kaupunginosassa.
Savipajan myymälä on kiinni. Savipajassa on paikalla vain yksi työntekijä. Muut ovat ”jossain” muualla. Katselen ympärilleni ja otan kuvia.
Pajan sisääntulosalissa esitetään Candelarian ruukuntekijöistä kertova video. Nämä ruukuntekijät olivat perinteisesti naisia. Ruukuntekijän ammatti kulki perintönä perheessä. Työ oli raskasta ja huonosti arvostettua. Joskus ruukkujen polttouunia sai valvoa useita vuorokausia. Teollisesti valmistetut, halvemmat astiat lopettivat perinteisellä tavalla tehtyjen astioiden ja ruukkujen valmistuksen. Tämä savipaja – Casa de las Miquelas – pyrkii ylläpitämään muistoa ruukuntekijöistä.
Santa Anan kirkon pääsisäänkäynti |
Kävelen Santa Anan kirkon luo. Santa Ana on Candelerian (ja Garachichon) suojeluspyhimys. Kirkko on Candelarian seurakunnan kirkko, joka on auki ainoastaan sunnuntaimessujen aikaan. Tavallisen turistin on vaikea päästä katsomaan turistioppaissa mainittuja kirkon aarteita.
Nyt kirkon viereen rakennettaan esiintymislavaa. Illalla täällä on suuret juhlat. Kohokohta on Candelarian kesäjuhlien lapsikuningattaren valinta.
Terassikadun alku |
Vasemmalla aukeaa eräänlainen terasseille rakennettu katu. Katselen nyt kaupungin keskusaluetta ylhäältäpäin. Suuri osa turistikadun varrella olevista taloista näyttää olevan sisältä pelkkä raunio. Jäljellä on vain kävelykadulle suuntautuva julkisivu.
Terassin reunamuurin koristeet muistuttavat saaren tuliperäisyydestä. Ne ovat vaaleaa hohkakiveä ja tummaa basalttia.
Laskeudun kävelykadulle johtavaa jyrkkää kujaa. Vieressä on joitain raunioita. Kävelykadun toisella puolella näen uusitun punaiseksi maalatun kahvilarakennuksen. Sen takaosassa on seinänkokoiset ikkunat, joista voi ihailla merinäkymää ja seurata koillista rantaviivaa aina Santa Cruziin saakka. Tänään ikkunaverhot ovat kiinni.
Päivän kuvat
Heinäkuu 2012 © Gracia Penttinen. Artikkelin vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta, ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan
Juttuni Candelariasta
Candelarian Neitsyestä
Candelarian neitsyen kaivoa etsimässä
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar