Musta kanarialainen sika - viikonloppu Pinoleressa

Saarella on tulossa vaalit. Viikko vielä aikaa, ja ympäriinsä ajavat kovaääniset kuuluttavat ehdokkaiden hyviä puolia kansan kuunneltavaksi.
Mitenkä musta sika voi tähän vaalihulinaan liittyä.

Kerron sen heti. Politiikkoja kritisoidaan täällä, niin kuin varmaan muuallakin maailmassa vaaliläskien jakamisesta ja petetyistä lupauksista. Ja nyt tulee musta sika kuvaan. Mainoksessa, jossa kerrottiin sikaviikonlopusta, todettiin ”Yo te no defraudo” – eli minä en petä/huiputa sinua. Joku keksi, että varmaan pitäisi äänestää sikoja tällä kertaa.

Joka tapauksessa kanarialainen musta sika on arvostettava laji.

Sikaviikonloppu järjestettiin La Orotavan laakson Pinoleressä, eli etnografisen museon alueella. Paikalle oli tuotu sikaäiti lapsineen ja useita kasvavia nuorukaisia. Grillipaikoilla oli myös sikoja, mutta niiden henki oli jo mennyt sikojen taivaaseen, ja ihmiset odottelivat ympärillä saadakseen maistella niiden lihaa.

Ilmassa oli todella kansanjuhlan tuntua. Muuan herraporukka oli laittanut sian kuvan hattuunsa ja kajautteli ehtimiseen: ”Viva el cochino negro canario” – eli sikapuolueen vaalihuuto oli yksinkertaisesti ”eläköön kanarialainen musta sika”. Paikalla oli useiden TV-kanavien kuvaajia, lehtikuvaajia ja saarihallinnon poliittisia edustajia.

Syy tähän kohuun. – Kanarialainen musta sika on elänyt tällä saarella jo 2500 vuotta, eli paljon kauemmin kuin täällä nykyään asuvat ihmiset. Se oli olemassa jo ennen kuin valloittajat ja uudisasukkaat asettuivat elämään tälle saarelle runsaat 500 vuotta sitten. Musta sika ei kuitenkaan ei ymmärtääkseni ole ollut yhtä ”tuottava” kuin ulkomaailmasta tänne tuotu ruusunpunaisempi sika. Tosin mustan sian lihan sanotaan myös olevan parempilaatuista kuin  ruusunpunaisen.

Tämä alkuperäinen kanarialainen musta sika on ollut vaarassa hävitä kokonaan. Siksi 15 kasvattajaa herättelivät henkiin innostuksen saarihallinnon sillä osastolla, missä näistä sika-asioista päätetään. Ja nyt sikaan panostetaan. Se halutaan säilyttää alkuperäisenä lajina, yhtenä kanarialaisen identiteetin kanssa. Saarella on 15 sian kasvattajaa. Emakkoja on 250 ja pikkusikoja syntyy lisää koko ajan.

Siksi tämä sikaviikonloppu.

Kävelin ja katselin. Silloin kun olin vielä alle 20-vuotias, elin maalla Pohjois-Savossa. Isäni kasvatti sikoja. Näin minulla on ollut mahdollisuus tutustua joihinkin tosi persoonallisuuksiin sikamaailmassa. Eräs emakoistamme oli erikoistunut karkaamaan karsinastaan ja ilmestyi onnellisena syömään mustikoita juuri siltä mättäältä mistä olimme poimimassa. Saimme myös ratsastaa sillä ja kerätä suuria täitä sen korvien takaa. Suru oli silloin suuri kun jotkut sioista vietiin teurastamon autoon.

Näitä varhaisten vuosieni ruusunpunaisia sikoja muistellen kiersin nyt mustia sikoja katsellen. Vaikutti siltä, että olivat rauhallista väkeä. Ympärillä pyöri kansaa koko ajan, musiikki pauhasi ja siat vain touhusivat omiaan, käänsivät nurin pehkuläjää, tonkivat maata tai vain makailivat. Pikkusiat imivät tissiä ja tonkivat välillä ja taas imivät, kunnes väsymys yllätti ja kellautti ne hetkeksi makuulle
Mitä taas mustan sian lihaan tulee, niin se maistui todella hyvältä, suorastaan sikamaisen hyvältä, vaikka tavallisesti en syökään sianlihaa.

Nyt minulla oli myös mahdollista nähdä miten kokonainen ison sian puolikas paistettiin grillissä, ja miten grilli sitten käännettiin kahden miehen voimalla. Ehkä ne entisaikojen turisteille järjestetyt possujuhlat olivat tämän tapaisia. En tiedä, mutta luulen, etta niissä grillattu sika oli vaaleanpunaista.

Sianlihan lisäksi aterioihin oli mahdollisuus saada ryppyperunoita ja juomaksi viiniä tai olutta. Myyntikojuissa oli saatavissa myös vuohenjuustoa ja erilaisia perinteisiä leivonnaisia. Eli sikaviikonloppu oli myös kulinaarinen kokemus ja elämys.

Pinoleren alue kokonaisuutena on kokemisen arvoinen. Siellä on etnografinen museo, joka on avoinna yleisölle. Syksyisin Pinoleressa järjestetään kolme päivää kestävä käsityönäyttely – joka sekin on suuri kansanjuhla.

Päivän aikana ottamiani kuvia

Pinoleren käsityöläisnäyttelystä

Toukokuu 2011  © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Juttuni kanarialaisista kotieläimistä
Haluaisitko tavata kanarialaisen mustan sian tai hierrolaisen paimenkoiran
Musta kanarialainen sika
Fuerteventuran aasi – Güímarin laaksossa
Kanarialainen ajokoira
Kanarialainen musta kalkkuna
Kanarialainen kotikani – Conejo ratonero
Kanarialaisista kanoista
Kanarialainen lehmä - criolla tai basta
Lapalmalainen vuohi
Kanarialainen hilleri