Pyhän Andreaksen herättely

Pyhän Andreaksen herättely
Paina kuvaa

21.9.10

Matka La Gomeralle syyskuussa - Matka Chipudeen, La Dama ja Playa La Rajita

Olin ajatellut käydä vielä aamulla uimassa, mutta meri oli sen näköinen, että virta veti ulospäin. En uskaltanut lähteä kokeilemaan, ja sitten näinkin punaisen lipun laiturilla.

Pakkasin tavarani. Kävin istumassa hetken löytämässäni internetkahvilassa.

Arvelin, että Hyvän Matkan Neitsyen juhla olisi jo ohi, ja läksin ajamaan kohti Alajereróa jatkaakseni sieltä Chipudeen.

Alajeróssa oli paljon väkeä, kaikki matkalla ylöspäin. Jotkut jopa yrittivät liftiä mukaani. Näytti vähän arveluttavalta matkani kannalta, mutta päätin jatkaa. Muutamia kilometrejä ylempänä totesin, että olisi ollut parasta valita toinen tie jo aikaisemmin. Maantiepoliisit seisoivat keskellä tietä pysäyttämässä ajamisen. Kyselin huvikseni mistä oli kysymys, ja kuulin, että Neitsyen juhlat olivat menossa vieläkin, ja ettei sitä kautta voisi ajaa useaan tuntiin. Paras palata Playa Santiagoon, ja valita saaren keskiosan tie. Niinpä totesin pienenä vitsinä, että ”Virgen del Buen Paso me cortó el paso”, eli Hyvän matkan Neitsyt katkaisi tieni.

Vaikka olen elänyt jo kauan saarilla, en silti jaksa olla ihmettelemättä, miksi tien alkupäässä ei ollut kylttiä, jossa lukee, että tie on poikki sieltä mistä se on poikki ja sulkemistunnit. Tämä ”tiedottamattomuus” ei nimittäin ole vain gomeralainen ilmiö. Olen joskus jounut ajamaan Gran Canarialla vuohipolkuja, kun autokilpailut estivät tavallisen tien käyttämisen – eikä tietoa ollut missään, ennen kuin matkaan oli mennyt kymmeniä kilometrejä…

Onneksi välimatkat eivät ole niin kovin pitkät. Aikaa minulla oli runsaasti ja maisemat edelleen henkeäsalpaavan mahtavia.

Ajoin kohti Laguna Grandea ja käännyin sieltä vähitellen Chipudeen johtavalle tielle.

Hotellihuoneen olin varannut jo viikkoja aikaisemmin. Sain avaimeni ja kannoin tavarat sisään. Parvekkeeltani oli näköala Fortaleza de Chipudelle. Tämä ”Fortaleza” on vanha tulivuoren jähmettynyt ”laavatappi”. Se on myös eräs Gomeran entisten asukkaiden pyhistä paikoista. Fortalezan ympäristössä on tehty paljon arkeologisia löytöjä.

Katselin karttaa ja mietin mitkä tiet voisivat olla ajettavia. Autollani pääsee kyllä melkein minne tahansa, mutta silti olen vähän varovainen, ennen kuin tunnen tien tai olen puhunut jonkun kanssa sen kunnosta.

Fortalezan ohi alas rantaan, La Damaan, johtava tie oli päällystetty ja vaikutti, että sillä oli bussiliikennettäkin. Matkaan. Tien varrella oli useita pieniä luonnon kivilaatoista tehtyjä taloja. Rinteet olivat pengerretyt joskus. Viljelijät tosin näyttivät lähteen niiltä jo kauan sitten. Aluksi oli joitain viiniköynnökseen viljelyyn käytettyjä terasseja. Kuivaa ja karua. Kosteudesta ei näkynyt jälkeäkään. Suureksi yllätyksekseni totesin alempana olevan suuria banaaniviljelmiä. Oli katettuja viljelmiä ja vapaasti tuulessa liehuvia banaaniruokoja. Tosin kaikki tämä edellyttää keinokastelua, mistä vesi sitten tulleneekin. Banaani on erittäin suuri vedenkuluttaja.

Poikkesin paikallisessa baari/ravintolassa kahvilla. Se oli tilava ja valoisa. Jotkut herrat olivat lounaalla. Kyselin tarjoilijalta alaspäin johtavasta tiestä. Karttaan oli merkitty kävelypolku. Sen mukaan tie päättyisi jossain kohti tämän kylän reunamilla. Tarjoilijarouva kertoi, että rantaan johtaa uusi päällystetty tie.

Taas matkaan. Tie oli todella ″tuore″. Valtavat korkeuserot eivät tuntuneet pahoilta, koska alas meno oli loivaa siksakkia. Rannalla sen sijaan oli aika mylläkkä. En uskaltautunut uimaan. Paikalla oli pari hyljättyä rakennusta. Näyttivät suurilta. Muuten paikka oli karu. Kasvillisuutta ei juuri ollut muuta kuin joitain tavanomaisia kuivien rinteiden kasveja. Läheisellä kentällä oli pari telttaa. Muuan nuorukainen näytti lukevan, ja toinen potki palloa. Jäin ihmettelemään, miksi tänne oli rakennettu näin hieno tie, ja läksin paluumatkalle. Pysähdyin vielä hetkeksi baarin. Tällä kertaa kysyin alhaalla olevista rakennuksista. Olivat entinen kalasäilyketehdas ja työläisten asuntola. Ennen ei ollut helppokulkukuista tietä sinne alas. Suunnitellaan, että nämä rakennukset muunnettaisiin hotelliksi, tai pensionaatiksi. Tie oli rakennttu valmiiksi siltä varalta, että tämä suunnitelma toteutuu joskus…

Paluumatkalla ylöspäin kohti Chipudea, huomasin, miten meren ylle alkoi kerääntyä pilvirintamaa. Se vyöryi kovaa vauhtia eteenpäin kuin suunnattoman suuri tiejyrä. Ukkosta, myrskyä, kaatosadetta, vai kaikkia näitä? Otin useita valokuvia ilmiöstä. Lopulta pilvi oli vetänyt peittonsa, tosin meri näkyi edelleen sen alapuolella ja taivas yläpuolella.

Kun pääsin melkein Fortalezan juurelle, tiheä sumu alkoi hiipiä joka puolelle. Chipudessa mitään ei enää näkynyt. Maailma oli sulkeutunut tiuhaan valkoiseen ja kosteaan sumuverhoon.

Yö oli aika viileä. Toivoin sadetta kaikkien elävien puolesta.

Syyskuu 2010  © Gracia Penttinen. Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan

Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:





Inga kommentarer: