Pyhän Andreaksen herättely

Pyhän Andreaksen herättely
Paina kuvaa

19.4.10

Matka La Gomeralle, 4. Päivä: Playa Santiago

Kuuntelin aamuyöstä meren kohinaa. Tuntui kuin ikuisuus olisi ollut läsnä. Monta vuotta sitten, kun asuin meren rannalla, kuuntelin tätä kohinaa joka yö. Päätin jäädä vielä yhdeksi päiväksi ja yöksi tänne. Totesin haluavani viettää hieman lomaa meren äärellä, ilman mitään velvollisuuksia.

Nukuin uudestaan ja heräsin sitten sivilisaation ääniin. Alakerran kuppilassa oli TV auki, ja uusimmat uutiset levitettiin maailman tietoon. Juomakoreja kannettiin autosta sisään. Kadunsiivousauto liikkui hommissaan.

Laiva liikennöi varhaisella reitillään.
Kurkistin ikkunasta ulos. Taivas oli vielä pilvinen.
Valmistauduin uimaan. Meri oli tyyni ja mainingit hiljaiset. Uin aallonmurtajan päästä päähän. Löhösin sen jälkeen auringossa lukien pensionaatista löytämääni Virginia Wolfin kirjoittamaa kirjaa, jossa ihmiset puhuivat mitä piti puhua, samanaikaisesti, kun he ajattelijat jotain aivan muuta. Katselin kun Fred Olsenin pikkualus laski laituriin, pysähtyi hetkeksi matkustajien vaihtoon ja jatkoi matkaansa. Samalla Binter Canariaksen kone ylitti Playa Santiagon matkalla läheiselle lentokentälle. Hiljaisuutta, ja nyt yhtäkkiä kaiken sen keskellä nämä sivilisaation äänet. Samalla kun istuin hiekalla, mietin hetken tätä idylliä. Uin vielä toisen kerran aallonmurtajan päästä päähän.

Nyt oli aika pestä tukka. Löysin paikallisesta sekatavarakaupasta jo toissapäivänä kaipaamani Aloe Vera shampoon. Huoneessa valmistin ananas-omena seoksen aamiaiseksi. Sitten teki mieli kahvia. Päivän lehtikin olisi jo tullut laivan mukana. Päätin silti levätä hieman ensin, lomalla kun olin.
Nälkä yllätti seuraavaksi. Läksin kävemään vähän kauempana rannalla olevaan ”hippipaikkaan”. Siellä voisin istua ja syödä ulkona auringossa verkkokatoksen alla. Ajatella, jos saisin sardiineja.
Sardiineja oli saatavissa, ja odotellessani niiden paistumista nautiskelin tuopin kaljaa.

Viereiseen pöytään istui seurue puhumaan liikeasioista. Edessäni istuva uimapukuinen englantilainen nainen luki jotain tärkeää kirjaa, koska siihen piti tehdä alleviivauksia. Hän kävi välillä uimassa ja palasi takaisin lukemaan, vaihtamatta kuivia vaatteita. Fred Olsenin pikkualus saapui taas Playa Santiagoon.
Purjeveneitä liikkui ulapalla. ”Drageros”, tarjoilija kertoi, ettei näitä veneitä nähdä missään muualla kuin La Gomeralla.

Sardiinien nauttimiseen ja tarjoilijan kanssa puhumiseen kului muutama tunti. Alkoi tuntua viileältä. Läksin kävelemään rantakatua pensionaatille päin.
Kävelin katsomaan satamaa. Kiipesin siellä olevan aallonmurtajan päälle ja tuijotin merelle. Taivaanrannalla ei näkynyt maata, ei laivoja, ei muuta kuin aavaa meren selkää... On ollut todella hienoa voida viettää tämä päivä hiljaisessa olemisessa...

Playa Santiago on sopivan rauhallinen paikka. Tosin täällä on turisteja, kuten minäkin juuri nyt. Kuulin ohimennen useita kieliä. Vähän etäämpänä tästä vanhasta osasta on Fred Olsenin yhtiön hotellialue, Jardin Tecina, missä myös sijaitsee tämän saaren ainoa golfkenttä. Laivayhteyksistä voin todeta jo jotain, kolme kertaa tänne, ja kolme kertaa pois. Gomeran paikallisliikenteen bussi liikkui myös johonkin aikaan.



Kuvani päivän tapahtumista

Huhtikuu 2010, © Gracia Penttinen. 
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan






Vuosien mittaan olen liikkunut paljon La Gomeralla, ja kirjoittanut saaresta ja kokemuksistani siellä useita juttuja:




Inga kommentarer: